Seili

Luonnonkaunis Seilin saari on historialtaan ja sijainniltaan Saaristomeren upeimpia kohteita. Saari sijaitsee Airiston selän eteläosassa noin 30 kilometrin merimatkan päässä Turusta Nauvon kunnassa.
Pysyvän asutuksen vuoksi Seili on kaikkina vuodenaikoina yhteysalusliikenteen piirissä, kelirikkoaikoja lukuun ottamatta. Kesävieraille ja matkustavaisille yhteysalus Linta tarjoaa useita vuoroja saareen päivittäin sekä Nauvosta että Rymättylästä.
Turusta myös tehdään Seilille opastettuja reissuja.

venesatama

Olin päivän reissussa Seilin saarella Rymättylästä yhteysaluksella kesällä -10. Haluan Seilin tuoda näin jälkeenpäin blogiini, koska saari on kaunis sekä saarella on synkkä historia.On häkellyttävää löytää maailman kauneimman saariston, yhden saaren hiekkakumpuun kätkettyinä, niin monia järkyttäviä ihmiskohtaloita.

1600-1700 luvuilla Seilin saarelle "ohjattiin hoitoon" lepraan sairastuneita ihmisiä. Heille suotiin meno, mutta ei paluuta. Spitaalia sairastavat ihmispolot saapuivat saarelle mukanaan laudat ruumisarkkuun ja 20 taaleria ylläpitoon. Spitaaliset lähetettiin elämään elämäänsä kuolemaan saakka nykyisen Nauvon saaristokunnan yhdelle saarelle, siis Seiliin.

viinatehdas

Laitamyötäisessä saarelle saapuneet "pitaaliset" olivat pian täydessä seilissä. Yhteisöllä oli nimittäin lupa polttaa viinaa. Jumalan sanan ja lähdeveden lisäksi pontikka oli kolmas lääke. Lääkäriä ei saarella ollut, kaksi pappia vastasi hoidosta.

                                          " hoito-ohje "

Kuvaava sanonta syntyi tylyissä olosuhteissa. Spitaaliset olivat usein viinoistaan niin poskettomassa umpitunnelissa, että lääkitystä piti ruveta kontrolloimaan. Huutoa, tappelua ja hölmöilyä oli enemmän kuin viinasta saatavaa parannusta. Myöhemmin potilaat saivat kyllä haluamansa määrän saaripolttoista, mutta vain tilanhoitajan valvoessa lääkkeen nauttimista.Tilanne oli säilyneen tiedon mukaan hallinnassa jonkin aikaa. Kohta örvellettiin taas täydessä seilissä.

seilin puukirkko

Askeettisen puukirkon takana olevaan hiekkarinteeseen ilmestyi myös parantumattomina mielisairaina kuolleitten kansalaisten hautakumpuja. Surulliselle saarelle ryhdyttiin 1800-luvulla piilottamaan myös mielisairaita henkilöitä, myöhemmin vain mieleltään sairaita naisia.

risti kalmistosta

Viimeinen spitaalinen haudattiin jo 1785, kokonaisluvuksi saatiin 663 ruumista. Viimeinen mielisairas saaren hoidokki sai ristin kummulleen vasta 1965.

Tänään Seili elää tieteestä. Saaren rakennukset on korjattu Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen tutkijoiden ja opiskelijoiden käyttöön. Saaren huiman kauniit niityt ovat tutkijoiden sarkaa. Harvinaisia kasveja innoissaan kerännyt tomppelituristi on kasvitieteilijälle harmittava vieras.  

Elämää, sen rouheutta ja silkkihansikkaita

Jotenkin luontevalle tuntuu aloittaa Pelin Pohjaa tämän hetken henkisestä kotikaupungistani Turusta. Kaupungista, jossa kävin ensimmäisen kerran reilut kolmekymmentä vuotta sitten.

Vuoden 2011 Euroopan Kulttuuripääkaupungista, kaupungista jossa kotini ei fyysisesti sijaitse vaan siellä koen olevani kotona ja jonne jossakin kohden (ehkä) siirrän muuttokirjani. Rakastan Turkua sen tunnelmaa, kauneutta, energiaa ja kaupungin henkeä.

Historiaa ja heviä

Joten aloitan kulttuurivuoden suurta draamaa ja fantasiaakin sisältävällä tarinalla, kun pärekatot roihusivat ja tuuli yllytti liekkejä, kun Turku paloi tuhkaksi vuonna 1827.

Tarina pohjautuu tositapahtumiin. Kansanperinteen kerääjä Elias Helmann palaa runonkeruumatkalataan Karjalasta Turkuun. Mukanaan hänellä oli panttivangiksi ottamansa alkuasukas Väinö, joka osoittautuu varsin voimalliseksi sankariksi.

Kotona Eliasta odottivat rakastettu, Helmannin piika Maria ja perhe. Maria ei ollut tyytyväinen Eliaksen tuomiin tuliaisiin. Maria Vassin (Helmannin piian) epäillään huolimattomuuttaan sytyttäneen Turun palon. Tästä alkaa seikkailu, joka sisältää seurapiirejä, kalevalaa, kauhua, mutta myös romantiikkaa. Tarinan kantavana voimana on miehuus ja mieheksi tuleminen.

Turun Nuori Teatteri esittää Mike Pohjolan käsikirjoittaman ja J - P Mikkolan ohjaaman

1827 Infernal Musicalin.

Taustalla soi hevin klassikoita eri vuosikymmeniltä nuorten näyttelijöiden tulkitsemina yhdessä tulen ja tanssin kera.

Musikaalissa kuullaan Metallicaa, Black Sabbathia, Judas Pierstiä, Nightwishiä jne.

 

Upea show !

1827 Infernal Musicalin taustasta löytyi kaikuja Kalevalasta, nuoresta tekijäjoukosta kumpusi valtava energia ja osaaminen, he ovat taitavia, oikea nuorten osaajien voimannäyte, tähtiä siis syttyi.

Lauantai-illan esityksessä oli kaikki ikäryhmät edustettuina, lähes haltioituneina koko täysi katsomo taputti seisaaltaan esiintyjille. Musikaali esitettiin lauantaina loppuun saakka ensimmäisen kerran. Perjantantain ensi-illassa sattunen loukkaantumisen ja esityksen keskeyttämisen johdosta. Liikutukseltakaan ei ohjaaja välttynyt.

Näin ja koin jotain ennen kokematonta, teos joka ei varmasti tule hautautumaan vaan jatkaa voittokulkuaan, jossain joskus.

Mahtava Huipputeos nuorilta lahjakkailta osaajilta.

Vierailevana tähtenä Paavo Ruotsalaisen roolissä näimme Tarotin Tommi Salmelan.

Musikaali sai toukokuulle lisäesityksiä, joten uusintakierros on otettava. Se on sitten siinä. Vassin Maria ja Helmannin Elias on syksyllä kiinnitetty omiin prokkiksiinsa Hämeenlinnan ja Tampereen teattereihin.

Televisio on huonekalu, elokuva on taidetta, mutta teatteri on elävää elämää, teatterillinen toiminta tapahtuu samassa ajassa ja tilassa yleisönsä kanssa. Logomon näyttämölle on rakentunut monitasoinen ja dynaaminen lavastus. Se koostuu karuista rakennustelineistä, liikuteltavista seinä- ja laatikkoelementeistä sekä takanäyttämölle, liuskan päälle rakennetuista suurista pariovista, joiden kautta saadaan aikaan lukuisia näyttäviä sisääntuloja. Lavastus yhdessä tuliefektien, valojen, heviestetiikalla maustetun epookkipuvustuksen sekä mielikuvituksellisten peruukkien ja maskien kanssa luo yhtenäisen ja vaikuttavan visuaalisen ilmeen.

Musiikin sanallinen ja visuaalinen ilmaisu toistavat tiettyjä teemoja, joita ovat mm. pakanalliset riitit, kristinusko, mytologiat, yhteiskuntakritiikki ja miehisyyden etsintä.